Psykofyysinen psykoterapia

Psykofyysinen psykoterapia eli kehopsykoterapia on kattonimike psykoterapioille, joiden keskiössä on keho-mieli –yhteyden huomioiminen. Ihminen nähdään kokonaisuutena, jossa keho ja mieli ovat erottamattomasti toisiinsa kytkeytyneitä, samoin ihminen nähdään osana ympäristöään ja suhteiden verkkoa. Kasvuympäristö, kulttuuri, kokemukset, ihmissuhteet ja elämäntilanne vaikuttavat yksilöön, yksilöt reagoivat toinen toisiinsa. Psykofyysisessä lähestymistavassa keho ja mieli muodostavat kokonaisuuden ollen koko ajan vuorovaikutuksessa keskenään. Keho ja siinä tapahtuvat tuntemukset sekä kokemukset ovat yhtä tärkeitä terapeuttisen työskentelyn kohteita kuin ajatukset, kokemukset, tunteet ja muistot.

Psykofyysisessä psykoterapiassa voidaan puhumisen lisäksi työskennellä kehollisin menetelmin. Huomiota kiinnitetään kehotietoisuuteen ja sanattomaan vuorovaikutukseen. Ymmärrys autonominen hermoston toiminnasta ja vireystilan säätelystä on psykoterapian keskiössä. Psykoterapiasuhteessa kiinnitetään huomiota vuorovaikutteiseen tunnesäätelyyn ja tavoitteena on potilaan itsesäätelytaitojen kehittyminen. Kehollisen kokemuksen kautta voidaan tarkastella suhdetta itseen ja toiseen.